Kuljen Kokemäenjoenrantaa. Näen, kuinka lintujen laulu yltyy päivä päivältä ja mukaan kouroon änkeää jatkuvasti uusien lajien laulajia. Puut ovat muuttumassa sellaisiksi, jollaisina tunnistamme ne luontokirjoista. Taivaasta tippuneet vesipisarat ovat edesauttaneet lumen siirtymistä pois päältä maan, alle sen kuoren.

Kesäkahvilat avaa ovensa vähitellen, ihmisten on jälleen totuttava ajatukseen, että kivan kahvituokion vierailijaksi voi ilmestyä pulu tai pari. Toppatakki taitaa olla monilla jo kiltisti hipsinyt odottamaan uutta talvisesonkia. Silmä alkaa hakea vaatekomeron peräosasta puolivuotta sitten kiireessä sinne tungettuja sohrtseja ja muita tuleviin kuukausiin olleellisesti kuuluvia asusteita. Kodeissa tuskastellaan, että koska keritään tehdä kevät huolto polkupyörille. Mietittävää on runsaasti.
    

Vuoden 2007 syksyllä Porin nuorisovaltuusto oli mukana järjestämässä ryhmätapaamista Saksan Bremerhavenissa. Tänä syksynä vuorossa oli ryhmätapaaminen Suomessa saman saksalaisryhmän kanssa. Tällä kertaa aiheena oli median valta.

Tuttu ryhmä – uudet kuviot

Ryhmätapaaminen sai mitä parhaan alun, kun lähes kaikki tunsivat toisensa jo entuudestaan. Heti ensiminuuteilla Silokallion leirikeskuksen käytävillä kuuluivat iloiset englanninkieliset huudahdukset ja kuulumisien kyselyt.

Sim racingillä (Simulaatio kilpa-ajo) tarkoitetaan kotitietokoneelta pelattavia autopelejä, joissa on mahdollisimman todenmukaisesti mallinnetut fysiikat, jossa haetaan kuskin ja auton rajoja kuten oikeassakin elämässä. Eli kyseessä ei ole perinteiset arkade rällätykset, jossa ajellaan kaasu pohjassa ja välillä kääntäen pitkin kaupunkien katuja pisteitä keräillen.

Haasteita riittää

Ollakseen hyvä ja kilpailukykyinen tulee pelaajan ymmärtää ja tiedostaa perusteita fysiikan lainalaisuuksista sekä oikeasta kilpa-ajosta. Esim. bensan kulutus, renkaiden pito ja kuluminen, jousituksen vaikutukset pitoon jne. Toki kukaan ei ole seppä syntyessään, joten simuilun voi aloittaa harrastuksena ilman perustietojakin ja mitä enemmän ajaa sitä enemmän alkaa tajuamaan asioita ilman varsinaista opiskelua. Mutta jossain kohtaa tulee raja vastaan ja tullakseen tästä pisteestä paremmaksi, on alettava jo hieman panostamaan jonkinlaiseen ajo-opiskeluunkin. Ilman tätä panostusta kärkikuljettajien tapaiset kierrosajat ovat vain haaveita. Mitä pidemmälle mennään sitä vähemmän kuskin “synnynnäinen lahjakkuus” auttaa ajajaa. Koska mitä korkeammalla tasolla ollaan, niin sitä enemmän on yhtä lahjakkaita tai lahjakkaampia kuskeja. Tässä kohtaa kilpailun tuloksiin ja kierrosaikoihin alkaa vaikuttaa enenemässä määrin kuskin tieto ajoneuvon dynamiikasta ja muusta “nippelitiedoista”.

Suomessa asuvat nuoret maahanmuuttajat. He ovat tulleet Suomeen eri puolilta maailmaa eri syistä ja asuneet täällä jotkut vasta vähän aikaa, jotkut kauemmin. Jotkut tottuvat nopeasti ja helposti, muut hitaasti ja vaikeampi. Monelle muutto merkittää paljon elämässä. Toiselle vain epätietoisuus, mitä tulee tulevaisuudessa.

Aluksi uudessa kotimaassa on tärkeä perheen kannustus. Jälleen ylipääsemättömän vaikeaa löytää harrastus. On syyt: ei osaa kieliä, pelko, ei ole varmuutta. Täytyy vain olla rohkeammin.

Kirjoitan lyhyen tarinan äitiyden onnesta, nuoresta sellaisesta.

Sain pienen päivänpaisteeni, Christjanin puolitoista vuotta sitten. Alku on aina hankalaa ja vaikka olin tehnyt työtä lasten parissa paljon ja hoitanut ystävieni lapsia, täytyy myöntää, että alussa epävarmuus iski hyvinkin monta kertaa. Pojan ollessa viikon ikäinen, en uskaltanut kuin istua sohvalla vauva sylissä. Luulin, että pienikin liike herättää nukkuvan vauvan enkä enää saisi häntä unten maille. Pikkuhiljaa itsevarmuus kasvoi ja loppukesästä olin äitiydessä kuin vanha tekijä.

Toimintaa äideille

Äitiyslomalla alkoi kuitenkin tuntumaan, että elämä pyörii pelkästään vauvan ympärillä ja kotona ollessa seinät alkavat kaatumaan päälle. Niinpä aloin ottamaan selvää, mitä kaikkea Porin kokoisessa kaupungissa voi parin kuukauden ikäisen vauvelin kanssa harrastaa. Täytyy myöntää, että yllätyin positiivisesti harrastusmahdollisuuksista; enää ei tarvinnut ajatella, että vauvan kanssa ollaan neljän seinän sisällä 24 tuntia vuorokaudessa!

Rullalautailu, eli puhekielessä skeittaus, on liikkumista puulaudalla aina välillä temppuja tehden. Skeittaus vaatii tasapainoa ja luovuutta, jolla muodostaa omia temppuideoita ja oman tyylin. Tämä puulauta voi olla kulkuväline tai elämäntapa. Hiekkapaperilla päällystetty puulauta, joka kulkee trukkien ja renkaiden varassa onkin hyvä tapa viettää laatuaikaa. Skeittaus ei ole harrastus, jonka perässä täytyisi hyppiä aikataulujen mukaan ja pitää joukkuepaitaa yllä, vaan laji on täysin vapaata ilman aikatauluja ja sääntöjä. Skeittauksen ohella tapaa kavereita, juttelee arjen asioita, kuuntelee musiikkia, valo/videokuvaa skeittausta, joista kertyy hyviä muistoja. Niin kuin useissa lajeissa, niin skeittauksessakin järjestetään kilpailuja ympäri maan, mutta laji ei ole ollenkaan niin kilpailuhenkinen, mitä esim. jalkapallo, se on enemmänkin hauskanpitoa. Harrastajia yhdistää yhteisten kiinnostusten rinnalla myös oma slangi, esimerkiksi temppujen nimet ja ympäristöä kuvaavat sanat.