Kuljen Kokemäenjoenrantaa. Näen, kuinka lintujen laulu yltyy päivä päivältä ja mukaan kouroon änkeää jatkuvasti uusien lajien laulajia. Puut ovat muuttumassa sellaisiksi, jollaisina tunnistamme ne luontokirjoista. Taivaasta tippuneet vesipisarat ovat edesauttaneet lumen siirtymistä pois päältä maan, alle sen kuoren.

Kesäkahvilat avaa ovensa vähitellen, ihmisten on jälleen totuttava ajatukseen, että kivan kahvituokion vierailijaksi voi ilmestyä pulu tai pari. Toppatakki taitaa olla monilla jo kiltisti hipsinyt odottamaan uutta talvisesonkia. Silmä alkaa hakea vaatekomeron peräosasta puolivuotta sitten kiireessä sinne tungettuja sohrtseja ja muita tuleviin kuukausiin olleellisesti kuuluvia asusteita. Kodeissa tuskastellaan, että koska keritään tehdä kevät huolto polkupyörille. Mietittävää on runsaasti.
    

Kouluaan tänä keväänä päättävät nuoret ja nuoret aikuiset ovat pääasiassa hieman erilaisten asioiden äärellä, kuin mistä tuossa ylempänä kerroin. Nimittäin he miettivät, mitä he tekevät koko loppu elämänsä. No, ehkei nyt aivan koko loppu elämää, mutta ainakin muutaman edessä olevan vuoden. Paremminkin tällä hetkellä heillä on jo menossa tuskailu siitä, että ymmärtävätkö päättäjät, että juuri minun on päästävä sinne minne minä ensi sijaisesti hain. Hakuaika on siis loppunut, tällä hetkellä vamistaudutaan valintakokeisiin. Aloitan valmistautumisen heti huomenna, lupaan, siis jollei sada, saattavat monet vakuutella itselleen. Useat asiat ovat muuttumassa näiden ihmisten elämässä, mahdollisesti uusi kaupunki, ei enää Porilaisen tuoksuista porilaisten asustamaa kaupunkia, nyyh. Nyt äkkiä Poria laajentaamaan, ettei nuorten tarvitse vaihtaa paikkakuntaa, tai ehkei se ole tarpeellista, hyvä se on jossain kohtaa päästää irti ja sujauttaa itsensä uraputkeen.
    
Varmaankin tänäkin keväänä jokaisen ihmisen, niin vanhan kuin nuoren, mieli on alkanut leikkiä mukavia pelejä. Päissämme pyörivät ajatukset tuhannet tulevata kesäajasta. Mitä? Missä? Kenen kanssa? Useiden kalenterit ovat jo nyt lähes täynnä. Kuitenkin on tärkeää ottaa joka päivä itselleen oma hetki pysähtyä käymään dialogia itsensä kanssa. Ja kas kohta onkin jo kesä ja postiluukusta tipahtaa tietoa jatkoopiskelupaikasta. Mukavia kesän odotushetkiä, niille jotka odottavat niitä kirjeitä jatko-opiskelupaikoista sekä kaikille muillekin.