Rullalautailu, eli puhekielessä skeittaus, on liikkumista puulaudalla aina välillä temppuja tehden. Skeittaus vaatii tasapainoa ja luovuutta, jolla muodostaa omia temppuideoita ja oman tyylin. Tämä puulauta voi olla kulkuväline tai elämäntapa. Hiekkapaperilla päällystetty puulauta, joka kulkee trukkien ja renkaiden varassa onkin hyvä tapa viettää laatuaikaa. Skeittaus ei ole harrastus, jonka perässä täytyisi hyppiä aikataulujen mukaan ja pitää joukkuepaitaa yllä, vaan laji on täysin vapaata ilman aikatauluja ja sääntöjä. Skeittauksen ohella tapaa kavereita, juttelee arjen asioita, kuuntelee musiikkia, valo/videokuvaa skeittausta, joista kertyy hyviä muistoja. Niin kuin useissa lajeissa, niin skeittauksessakin järjestetään kilpailuja ympäri maan, mutta laji ei ole ollenkaan niin kilpailuhenkinen, mitä esim. jalkapallo, se on enemmänkin hauskanpitoa. Harrastajia yhdistää yhteisten kiinnostusten rinnalla myös oma slangi, esimerkiksi temppujen nimet ja ympäristöä kuvaavat sanat.

Arkkitehtuuria skeittaajan silmin

Kesäaikaan Suomessa skeitataan ulkona, kun taas talvella on sisätilojen vuoro. Ulkona on mahdollista harrastaa parkeilla, jotka ovat lajille tarkoitettuja ns. puistoja, joissa on erilaisia härveleitä vähän joka makuun, mutta myös kaduilla skeitataan aktiivisesti.

Skeittiparkkien kunnon huono huolto ja luonnon aiheuttamat rappeutumiset siirtävät skeittareita enemmän kaduille. Kaduilla asfaltit, käsikaiteet, rappuset ja kaikki erikorkuiset lavat ovat suosittuja. Ajan myötä skeittari oppii katsomaan katuja uudella tavalla. Heti ensisilmäyksellä näkee onko uusi paikka skeitattava ja minkälaisia linjoja siellä on mahdollista tehdä. Arkkitehtuuria voi siis katsoa skeittaajan näkökulmasta. Usein kaduilla lajiin ei kuitenkaan suhtauduta vapaamielisesti. Valituksia satelee esimerkiksi metelistä ja portaiden hajottamisesta, vaikkakin laudalla hypitään portaiden ylitse.

Talven lumet ja kylmä ilma siirtää harrastajat sisätiloihin. Skeitti-hallit ovat tavallaan parkkeja ja katuantimien yhdisteitä, mutta sisätiloissa. Useimmiten hallin härvelit ovat vanerista ja niiden muotoja voi vaihtaa aina varojen mukaan.

Porin paikoissa parannettavaa

Harrastajien määrä Porissa vaihtelee, tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Paikat täällä eivät ole parhaat mahdolliset, ei talvi- eikä kesäaikaan. Pormestarinluodossa betonista tehty parkki hajoaa jo käsiin ja kaipaisi hiontaa ja Sampolan härvelit ruovittu mopoilla puhki. Uusia tiloja on turha anella jatkuvasti, koska varat eivät ole rajattomat. Nykyinen talvella käytetty skeitti-halli on pieni ja uutta on kyselty jo useamman vuoden. Plussaa kuitenkin on, että tavaroita hallissa on saatu vaihtaa ja muotoilla. Kiitos tästä vapaa-aikavirastolle. Kadut taitavat kuitenkin olla paras paikka skeittaukseen täällä. Uudet rakennukset tuovat tullessaan uusia paikkoja ja vanhojakin löytyy.

Porissa skeittarit liikkuvat pitkälti samoissa paikoissa ja useimmat tietävät toisensa tavalla tai toisella. Kesäaamuna voi ottaa laudan mukaan ja lähteä liikenteeseen suunnittelematta mitään, tavata kavereita, jutella, pitää hauskaa ja päivemmällä tai illemmalla myös päätyä skeittaamaan. Porissa ei ole mitään omaa ”ryhmää” skeittareille, vain kaveriporukoita.