Musiikki vaikuttaa jossain määrin jokaisen nuoren elämään. Suurimmalle osalle se ei kuitenkaan ole enempää kuin mitä soi radiossa, valitettavasti. Osa taas löytää musiikista kanavan kapinahengelleen, ahdistukselleen tai sydänsuruilleen. Musikaalisuuttaan voi ilmaista toki monella tavalla, mutta tavoista vapain on perustaa oma bändi. Hienointa siinä on juuri se, ettei ole vastuussa kenellekään muulle kuin itselle, joten ilmaiset itseäsi sellaisena kuin tahdot.

Ei elämä vaan elämäntapa

Itse perustin bändin kesällä 2002 ja aikansa kesti ennen kuin se muotoutui nykyiseen muotoonsa ja nimeensä Vero Electi. Jotta tähän pisteeseen on tultu, se on vaatinut paljon työtä ja uhrauksia. Bändi ei ole elämä, vaan elämäntapa. Vaikka pääasia onkin soittaminen, on sen lisäksi huomattava määrä asioita, jotka täytyy ottaa huomioon. Tärkeintä on henkilökemia, josta tarvitsee pitää koko ajan huolta, muuten bändi ei yksinkertaisesti toimi.

Treenikämppä ei itsestäänselvyys

Yksi hienoimmista asioista Porin bändeille tapahtui, kun saimme oman Satakunnan bändikeskuksen, johon pääsi soittamaan kymmeneen tilaan ilmeisesti vähintään 20 bändiä ja keskukseen olisi tarkoitus järjestää muutakin. Kuitenkaan oma soittotila ei ole mikään itsestäänselvyys. On tullut löydettyä itsensäkin vasara kourassa lyömässä kakkosnelosta pystyyn, jotta oma treenikämppä säilyisi, eikä tämäkään tekeminen onnistunut tuosta vain tehden, kun milloin ja miten kysymyksiin ei tiennyt vastauksia oikeastaan kukaan ylemmällä taholla. Sitten kun tapahtui, vain tapahtui. Soitan bändissä ja teen raksahommia. Loogista, eikö totta?

Helpommin sanottu kuin tehty

Keikalle pääsy on suuri askel, joka on helpommin sanottu kuin tehty ja tämä jos mikä vaatii omaa panosta. Bändin jäsenten ollessa vielä alaikäisiä, klubikeikat ovat lähinnä unelmaa, vaikkeivät mahdottomia. Porissa kaikille mahdollisuuden tarjoaa Nuorisotalo, jonka bändi-illat tosin hyvinkin nopeasti buukataan loppuun, joten pitää hoitaa asiansa kunnolla. Sanonta etsivä löytää pätee hyvin, sillä toisaalta keikkaa voi tehdä paljonkin, jos vain itse jaksaa olla joka paikassa jalka oven välissä ja itse järjestämässä.

Paljon se ottaa – kaikkea antaa

Parhaimmillaan bändi antaa kaikkea sitä mitä siltä odottaa. Ei ole mitään kultaisia sääntöjä, miten nämä asiat pitäisi toteuttaa, vaan sinä itse teet ne säännöt. Paljon se ottaa, mutta takaisinkin se antaa. Aikansa kestää ennen kuin saa kiitosta. Kaikilla on unelmansa ja kansallisen menestyksen avaimet ovatkin jo täysin oma aiheensa, koska pelkästään omassa skenessään Porissa nimen saaminen vaatii vuosia ja sen jälkeen on vielä suuri kynnys ”maineeseen ja mammonaan.” Levytyksiä voi tehdä muutenkin kuin suurille levy-yhtiöille. Henkilökohtaisesti olen tyytyväinen kun vain pääsee välillä soittamaan muuallekin kuin omalle treenikämpälle ja saa tehdä levytyksiä, joiden julkaisemisestakin on itse vastuussa. Ekstaasiin riittää se että keikan tai levyn kuuntelun jälkeen joku vielä tulee kehumaan. Heti ei kannata vetää jalkaansa liian suuria saappaita. Musiikki elää meissä ja voi hyvin jos mekin.